Historiaa

Suolahoitoa käytettiin jo keskiajalla.
Munkit hoitivat sairaita suolaluolissa,
joissa he hienonsivat suolaa sisältäviä kiviä ja potilaat hengittivät suolahiukkasia sisältävää ilmaa.  Myöhemmin huomattiin, että suolakaivoksissa työskennelleet ihmiset olivat hengityselimistöltään terveempiä eikä heillä esiintynyt keuhkosairauksia kuten muulla väestöllä.

Suolahoitoa on käytetty 1940-luvulta alkaen monissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa sekä Kanadassa. Luonnon muovaamia suolaluolia on hyödynnetty hoitotiloina mm. Unkarissa, Puolassa, Venäjällä,  Itävallassa ja Saksassa. Jo ensikokemukset näissä olivat positiiviset: potilaiden hengitys helpottui, keuhkojen toiminta parani, yskä- ja nuha-oireet helpottivat ja lääkeannoksia pystyttiin pienentämään.
Tällaisia hoitohuoneita alettiin rakentamaan 1980–90-luvun vaihteessa kylpylöihin ja muihin rakennuksiin. Joissakin maissa, kuten esimerkiksi Virossa, suolahuonehoito on otettu osaksi yhteiskunnan tukemaa terveydenhoitoa.